Jakso 5: Sulkava


Punainen, jotenkin joka suuntaan laajentuneen näköinen rakennus – portaita, nurkkia, sokkeloita. Sulkavalle vuonna 1911 muuttanut talo, alun perin vuonna 1906 Lohikoskelle rakennettu, Sulkavalla uusia lisukkeita saanut. Kyltissä punainen ruusu.


”Pystytetty tänne niistä Lohikosken työväentalon hirsistä”. Kun Lohikosken saha lakkautettiin vuonna 1910, paikallinen työväenyhdistys kuivui kasaan ja työväentalo jäi tarpeettomaksi. Niin se päädyttiin myymään Sulkavan työväenyhdistykselle. Talo purettiin talkoilla hirsiksi, hirret kuljetettiin laivalla Sulkavalle ja koottiin talkoilla taas taloksi. Sen kylkeen on ilmaantunut laajennuksia ja lisäosia ainakin 1940- ja 60-luvuilla. Alkuperäisessä hirsirakennuksessa sijaitsee nykyinen työväentalon sali. 


Työväenyhdistykset saivat Suomessa alkunsa 1880-luvulla. Niiden pyrkimys oli tuoda työväkeä yhteen ja etsiä keinoja heidän elinehtojensa parantamiseen. Samalla työväenyhdistykset ottivat tehtäväkseen luoda puitteet työväestön omaehtoisen sivistyksellisen toiminnan vahvistumiselle sekä tarjota vapaa-ajanvieton mahdollisuuksia työväensivistyksellisin sävyin. Tarvittiin siis oma tila. 


Työväentalot olivat merkityksellisiä paikkoja esimerkiksi teatteriharrastuksen leviämiselle. Ne tarjosivat tilat vieraileville esityksille ja niissä myös kukoisti vilkas harrastajateatteritoiminta. SDP:n Vapaus-maakuntalehden pikku-uutinen 11.3.1925 kertoo yhdestä teatterivierailusta Sulkavalla: ”Savonlinnan Työwäen Teatteri esitti wiime sunnuntaina Sulkawan työväentalolla operetin ’Iloinen talonpoika’. Wäkeä oli sali täysi. Esitys oli reipasta ja yleisö tyytywäistä.” Talojen arkkitehtuuriin kuuluikin olennaisena osana näyttämö, joka Sulkavan talosta on tosin purettu korjausten yhteydessä.

Näytelmäharrastuksen saralla myös kilpailtiin. Kesäkuussa 1928 Vapaus-lehti informoi lukijoitaan Sulkavan Työväentalolla järjestettävistä urheilu- ja näytelmäkilpailuista ohjeistaen, että kaikkien alueen yhdistysten olisi syytä harkita molempiin kilpailuihin osallistumista ja että näytelmäkilpailuun voi osallistua ainoastaan yksinäytöksisillä näytelmillä. 

Arkistot 1920-luvulta kertovat myös varsin villistä menosta: ”Pestuumarkkinoiden aikana Sulkavalla t.k. 2 p:n iltana Sulkavan työväentalolla olleiden tanssi-iltamien kestäessä ryhtyivät sinne talon läheisyyteen kokoontuneet huligaanit ammuskelemaan tarkoituksella nähtävästi ampua sinne saapuneita poliisimiehiä, kun nämä ryhtyivät takaa ajamaan erästä juopunutta viinakauppiasta. Laukauksista, joita kuului kymmenkunta, yksi sattui työväentalon edustalla aidan vieressä seisoneeseen renki Kalle Huittiseen Sulkavan kylästä, mennen kuula oikeanpuoleisesta kupeesta rinnan kohdalta sisään.” (Uusi Suomi, 8.9.1922)

Nykyään taloa täyttävät esimerkiksi kiertävät huonekalumyyjät ja Saimaan Teatteri esityksineen.

”Toivomuksena voisin esittee, että talo pysyis kunnossa ja ois toiminnassa.” 

*

Sulkavan työväentalosta onnistuimme haastatteluin keräämään vain vähän muistoja. Kuulemme siis mielellämme, mikäli sinulla on muistoja tai tarinoita kerrottavana talon vaiheista! 

*

Sanna Ryynänen
FT, tutkija
Saimaan Teatteri

* * *

Tekstin tiedot ja sitaatit ovat osin huhti–kesäkuussa 2020 tehdyistä puhelinhaastatteluista, joilla Saimaan Teatterin työryhmä keräsi muistoja Sulkavan Työväentalosta. Lähteenä on käytetty myös seuraavia aineistoja: Sulkava-lehti 2.5.2019 ”Työväentalon tansseissa kävi porukkaa laidasta laitaan” sekä Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, digi.kansalliskirjasto.fi, Vapaus, 11.3.1925 & 25.6.1928; Uusi Suomi, 8.9.1922. Mikäli huomasit tekstissä asiavirheitä, olethan yhteydessä: sanna.ryynanen(at)uef.fi / 040 355 2639. 

Lämmin kiitos Sulkavan haastateltavalle: Leo Kasanen

Kuvat: Saimaan Teatteri