Saimaan Teatterin kesän 2025 blogikirjoitusten sarjassa kurkistetaan esityksen mahdollistavien ammattilaisten työhön. Tässä tekstissä aiheena on äänisuunnittelu.
Äänisuunnittelu on näyttämöteoksissa aivan olennainen tunnelmia ja maailmoja luova osa-alue. Musiikki ja äänitehosteet kuljettavat parhaimmillaan maailmoista toiseen tavalla, joka ei vain tue näytelmän kerrontaa vaan rakentaa sitä myös itsenäisesti. Pieniä hetkiä joissa elimme -näytelmä oli tästä hieno esimerkki. “Esityksessä liike ja ääni loivat erityisen upeasti miljöötä”, katsojapalautteessa todetaan. “Ihailen pikkuefektien kekseliäisyyttä, mm. sormiennapsuttelulla sateen alkaminen”; “Mielettömät innovaatiot tekniikassa”; “Äänitehosteet mainiot”.
Esityksen äänisuunnittelu on kiitosten kirvoittamisen lisäksi herättänyt myös ihanaa ihmetystä. Moni on esimerkiksi kysynyt, miten ihmeessä muutamassa kohtauksessa kuultava kaiku toteutetaan, kun näyttelijät puhuvat lavalla ilman mikkejä. Teatterin taikaa tuokin!
Pieniä hetkiä joissa elimme -esityksen äänisuunnittelun toteutti äänisuunnittelija ja musiikintekijä Jani Orbinski. Hän avasi meille esityksen äänimaailmaa ja sen inspiraatioita:
Miten Pieniä hetkiä joissa elimme -näytelmän äänimaailma ja sen henki muotoutuivat?
JO: Esityksen äänimaailma muotoutui tiiviin harjoituskauden eli noin kuuden viikon aikana. Harjoituskautta edelsi ennakkosuunnittelu, jonka aikana olin tehnyt jonkin verran musiikkia näytelmää varten. Sitä materiaalina käyttäen ja näyttämöharjoituksissa improten esityksen kuultava maailma syntyi.
Mistä inspiroiduit?
JO: Inspiroiduin vahvasti Juho Keräsen tekstin maailmasta, sen huumorista, kiihkeydestä mutta myös sen seesteisistä hetkistä, jolloin ei sanottavasti ns. tapahdu mitään. Isona inspiraation lähteenä toimi lopulta myös Juhon säveltämä Täytyy pysyä liikkeessä -biisi ja demolla käytetty vox-urkusoundi. Siitä syntyi esityksen ”kaksiulotteisten” huumorihahmojen teemat. Toisena soundillisena inspiraationa oli vahvasti tuulikellojen ääni, joka edustaa minulle esityksen syvempiä merkityksiä ja rauhaa.
Esityksessä rakastan sitä, miten se on samaan aikaan kaksiulotteinen ja syvä.
Miten kuvaisit äänimaailman roolia Pieniä hetkiä joissa elimme -näytelmän kokonaisuudessa? Mitä olet sillä tavoitellut?
JO: Minulle äänisuunnittelu on aina väistämättä rytmin luomista, koska ääni tapahtuu ajassa, kestollisesti. Sanoisin että myös tässä esityksessä rytmittäminen, leikkausten tekeminen ja sitä kautta oleellisen esiin saattaminen on äänen yksi iso rooli. Eräänlaista rytmista dynamiikkaa asioiden välillä.
Ääni tukee esityksen komiikkaa, lavastaa lavastuksen kanssa yhdessä Saimaata ja siellä lipuvan veneen matkaa kohti mummomaisia. Tässä esityksessä ääni on välillä todella kaksiulotteista ja sketsimäistä kainalopierua, mutta paikoin se pyrkii kurkottamaan todella perustavanlaatuisiin ihmiselämän kipupisteisiin ja sen kauneuteen, haurauteen.
*
Tutkijana ja Pieniä hetkiä joissa elimme -näytelmän lukuisia kertoja nähneenä ajattelen, että esityksen äänisuunnittelu muistuttaa erityisen hienolla tavalla taidekokemuksen kokonaisvaltaisuudesta ja kokonaisvaltaisesta kehollisuudesta. Se muistuttaa, että näyttämöratkaisujen oivalluksia tuottavat ja mielikuvitusta ruokkivat elementit eivät ole vain visuaalisia vaan moniaistisia ja monella tasolla vaikuttavia. Musiikki ja äänet voivat parhaimmillaan herättää jops voimakkaampia ja kokemuksellisesti syvempiä mielikuvia ja muistoja kuin esityksen visuaalinen maailma.
Esityksen äänimaailmaa ei aina saata huomata – sen tuntee.
