Suuri keltainen talo, lähellä liplattaa Saimaa. Koivulan kartano. Ensimmäiset osat rakennettu 1800-luvun lopulla, nykyisiin mittoihinsa laventunut vuonna 1938. Talo historiansa kuluessa moneen taipunut: sahan konttoriksi, mallikanalaksi, alakouluksi, postiksi, lottien kahvilaksi, asunnoiksi, käräjäsaliksi, osuuspankiksi, jatkokouluksi, elokuvateatteriksi, bingosaliksi. ”Että tosiaan hyvin semmonen moninainen se historia on, monta juttua nähny.”   

”Siellä on niin jyhkeet puupintaset hirsiseinät siinä sisäpuolella ja se on tietenkii ku se on massaltaan iso talo ni se on arvokkaan näkönen ku se on vielä vaalee, siinä mäenrinteessä.”

Seurantaloksi Koivulan kartano muuntui 1930-luvulla. Kolme paikallista järjestöä – Anttolan maamiesseura, suojeluskunta ja Lotta Svärdin Anttolan paikallisosasto – perustivat seurojentalo-osakeyhtiön vuonna 1935 ja ostivat Anttolan kunnalta Koivulan tontteineen, seurantaloajatuksen hauduttua maamiesseuran jäsenten mielissä jo 30 vuoden ajan. Kun suojeluskunta- ja lottajärjestöt lakkautettiin vuonna 1944, Koivula siirtyi kokonaisuudessaan maamiesseuran – nykyisen maa- ja kotitalousseuran – omistukseen. 

Koivulan kartanoa laajennettiin suurella salilla vuonna 1938. ”Se on oikeestaan tuonu sen uuden elämän niinkun kokonaan tälle Koivulalle, että siellä on pidetty kaikennäkösiä iltamia, juhlia, syntymäpäiviä, häitä. Ja esimerkiks sillon kun Eero Kolehmainen, tää meijän paikkakunnan maineikas hiihtäjä, menesty tuolla ni hänen mitalijuhliaan on siellä juhlittu. Ja siellä on ollu kaikennäkösiä, siellä on ollu jopa nyrkkeilyotteluita ja voimisteluesityksiä ja siel on katsottu elokuvia ja ollu teatterin tämmösiä vierailunäytäntöjä, että hyvin monennäköstä toimintaa ollu.” 

Salissa oli aikoinaan myös näyttämö järvimaisemakulisseineen, mutta se on sittemmin purettu. ”Mie muistan siellä oli vanha pianoki siellä näyttämöllä, millä soiteltiin sitte”.

Paitsi juhlien ja huvitusten täyteinen seurantalo Koivula on ollut monelle myös koti. Talon yläkerrassa oli perinteisen talonmiehen asunnon lisäksi myös muita asuntoja. Yksi talonmiehen tärkeistä puuhista oli salin lämmittäminen. ”Ku aina oli talvellaki tanssia, ni sitä piti jo torstai-iltana ruveta salia lämmittämmään, ja siellä oli yläkerrassa semmoset lämmityskattilat ja portaat sinne ylös ja pihalla oli öljy, et se piti sitte astioilla kantaa sinne yläkertaan että sai kaminan pyörimmään, että ku aina kylmä sali ol ni sai aina kaks päivää sitä lämmittää enne ku se ol sit lämmin että pääsvät tanssit alottammaa.” 

”Meiän edesmennyt puheenjohtaja Viena Kiljunen, joka sillo oli 2000-luvulla niinkun näitä remontteja alkuun saattamassa ja tota Viena aina sano, että ko tietää minkälainen aika on ollu 30-luvun lopulla, on ollu sota-aika ja muuta, että jos sillonkii on niinkun saatu aikaseks tollanen, että talkoilla rakennettu hirsinen iso juhlasali ja saatu niinkun toimintaa käyntiin ni miks me ei saaha nyt niitä remonttejakii nyt yhtä suurella sisulla hoidettua eteenpäin.” 

”Kyllähä se tärkee paikka on enne olna, ja vieläkii.” 

Sanna Ryynänen
FT, tutkija
Saimaan Teatteri

* * *

Tekstin tiedot ja sitaatit ovat huhti–kesäkuussa 2020 tehdyistä puhelinhaastatteluista, joilla Saimaan Teatterin työryhmä keräsi muistoja Anttolan Koivulasta. Mikäli huomasit tekstissä asiavirheitä, olethan yhteydessä: sanna.ryynanen(at)uef.fi / 040 355 2639. 

Lämmin kiitos Anttolan haastateltaville: Marjatta Auvinen, Taina Harmoinen, Arto Kurvinen, Eila Leppänen ja Maija Noponen. 

Kuvat: Saimaan Teatteri