Lokakuun 30. päivänä vuonna 1948 juotiin Joutsenon uuden Työväentalon harjakaiskahvit läheisessä kahvila Silventoisessa. ”Se oli semmonen lauritsalalainen urakkaporukka [Lauritsalan rakennusosuuskunta], sen sillon rakenti, tekivät aika ison talon sitten, siihen aikaan oli porukkaa paljon.” Vuonna 1907 läheisen sahan mukaan Honkalahti-nimisenä perustettu Joutsenon ensimmäinen työväenyhdistys sai uuden tukikohdan samalle paikalle vuonna 1909 rakennetun ja sodan jälkeen puretun Joutsenon ensimmäisen työväentalon tilalle – eikä minkä tahansa, vaan suorastaan valtavan talon suurine saleineen: ”160 neliöö on salissa pinta-alaa, se on iso ja se on korkea, jollain tavalla niinku mystinen paikka”.
 

“Töllistä” on ollut vuosien saatossa moneen. Työväentalona se on tietenkin ollut monien juhlapuheiden näyttämönä. Talon lavalle ovat nousseet sosiaalidemokraattien johtohahmot Rafael Paasiosta Antti Rinteeseen. ”Että tää on niinku keskellä teollisuuspaikkakuntia, ni on silleen ollu mielenkiintoa puolueen suurilla johtajilla sitte tulla myös pitämään juhlapuhetta meiän juhliin.”

”Meil on valokuva vappujuhlista vuodelt ’51, talossa ei ollu viel ulkovuorausta, oli vaan semmonen sisävuori, vinolaudotus siinä. Juhlapuhetta pitää Väinö Tanner, ja yleisöä oli siin työväentalon pihamaalla noin 1500 henkeä lehtitieon mukaan. Joutsenon Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Pellinen oli sitte Tannerille sanonu, että tuota näin paljo porukkaa, et ei meil vappujuhlissa näin paljo oo ollukaan sakkia. Tanner sit sano, et ovat tulleet linnakundia katsomaan. Tannerha oli tuomittu sotasyyllisyysoikeuenkäynnissä ja hää oli vapautunu kaks vuotta aikasemmi”. 

Talo on myös ollut seutukuntansa todellinen viihdekeskus. Talolla on juhlittu villisti, jännitetty täpötäysissä huoneissa bingolappujen äärellä, kokoonnuttu elokuvien ääreen. Tanssijoita talo on kerännyt lähipaikkakuntia myöten, bussilasteittain. ”Vuonna 77–78, sinä talvena se oli tän alueen suurin nuorten tanssipaikka, siellä kävi kaikki Suomen ykkösesiintyjät, Hurriganesia lukuun ottamatta, se ei käyny, kaikki muut kävi siellä, elikkä Juice Leskiset ja Seitsemän seinähullua veljestä ja Frederikit, mitä niitä, Sleepy Sleeperssit ja, kaikki nyt mitä vaan voi aatella, kaikki ne kävi siellä sillon”. 

Talolta löytyy seiniin pakkautuneiden muistojen lisäksi myös konkreettinen aarre: vanha valokaari-hiili-elokuvaprojektori, ”semmoset vuosmallii ’57 Victoria neloset”. 

”Suomen parhaimmas kunnossa olevat valokaarihiilikoneet. Se toimii niinku silleen et sinne pannaan hiili palamaan, ja se hiili valaisee sen filmin ja se heijastuu sitte sinne seinälle, ja tää on niin harvinainen juttu, et näitä valokaarihiiliä ei saa enää ku Italiasta, et niitä ei Suomesta saakaan mistään, et meille tuli sit loppuvuosina semmonen iso paketti, ja meil on nyt niitä hiiliä, et pystytään tarvittaessa sit näyttämään vanhoja filmejä siellä sitte.” 

”Salskee taloha se on, ei siinä mitään. Armottoman kallista vaan pitää, etenkää nytte ku eurookaan ei tule, en tiie miten meille polosille nyt käypi.”  

Sanna Ryynänen
FT, tutkija
Saimaan Teatteri

* * *

Tekstin tiedot ja sitaatit ovat huhti–kesäkuussa 2020 tehdyistä puhelinhaastatteluista, joilla Saimaan Teatterin työryhmä keräsi muistoja Joutsenon Työväentalosta sekä kirjoituskutsulla kerätyistä tarinoista. Mikäli huomasit tekstissä asiavirheitä, olethan yhteydessä: sanna.ryynanen(at)uef.fi / 040 355 2639. 

Lämmin kiitos Joutsenon haastateltavalle: Risto Kakkola sekä kirjallisesti muistojaan lähettäneille. 

Kuvat: Saimaan Teatteri