”Jotenki ku sinne menee sisälle, ni se seurantalon henki. On siitä ikkunoista ja hirsiseinistä ja näyttämöstä. Siellä tuoksuu seurantalolle.” Punamullalla sivelty hirsirakennus, pieniruutuiset ikkunat, valkoiset ikkunanpuitteet, sisällä maalaamattomat hirsiseinät, puuta katossa ja lattiassa. Nuorisoseuran ja maamiesseuran yhteinen talo, vuonna 1924 rakennettu. Koivula nimeltään, mäntymetsän ympäröimä.

”Nuorisoseura alotti talonrakennuksen ja keräs hirret, mutta se jostain syystä, sotako se sit tuli ja joku, mikä katkas sen suunnitelman. Ja ne pani hirret pakettiin ja oli tonttikin lahjoitettu, mutta ne lahjotuspaperit hävis. Sitten perustettiin maamiesseura, nii sitten siellä maamiesseura rupes touhuamaan seurantaloa, ja ne osti uuen tontin ja rakensivat porukalla yhteisen seurantalon. Semmonen historia. Ja sitten se joskus 30-luvun puolessa välissähän se, vai 40-luvun, nii siitä tehtiin sit lämmin talo. Rakennettiin uunit ja hankittiin kamina, voi talvella olla.”

Koivulasta sukeutui merkittävä paikallisen kulttuuriharrastuksen keskus. Nuorisoseura piti talossa omaa kirjastoa, jonka lainattavien kirjojen luettelossa oli sata teosta. Erityisen vireää oli teatteriharrastus. Talon jykevä hirsinen lava on nähnyt satoja näytelmiä. ”Se ol niin kova se harrastus, että ihmiset oli innostuneita kattomaan ja esittämään. Hyvä paikka niin mikäs siellä on. Siellä oli myös jotain näytelmäkursseja, kanttori Hokkanen ohjasi näytelmiä ja hän sitten maalas ne kulissit. Joka vuosi keväällä esitettiin pitempi kolmiosainen näytelmä. Siinä ei oikeestaan ollu ohjaajia, ne ol kaikki mukana siinä, ne valitsi näytelmät ja sitten ne sen harjotteli, ja siinä ei ollu ohjaajia. Keskenämme harjoteltiin.” 

Näyttämötoiminta on hiipunut Saimaan Teatterin vierailuja lukuun ottamatta, mutta muutoin talo on edelleen merkittävä kylän kohtaamispaikka. ”No siel on semmonen kokoontumispaikka vieläkin, on siellä juhlia ollu, syntymäpäiviä ja semmosia. Sitten siellä on aina keväällä kevään avajaiset, kukkia ja leivoksia, ja aika paljon kesäasukkaitakin käy siellä. Syksyllä on syystori, ja vielä siellä on semmonen syyskeitto. Ihmiset tulee seurustelemaan. Talkoohenkenä on pietty, et se on tärkee ihmisille pittää se kunnossa.”

”Kyllä se kulkee suvussa tämä seurantalon toiminta ja perinne. Semmonen perinne mitä pitäs vaalia.” 

Sanna Ryynänen
FT, tutkija
Saimaan Teatteri

* * *

Tekstin tiedot ja sitaatit ovat huhti–kesäkuussa 2020 tehdyistä puhelinhaastatteluista, joilla Saimaan Teatterin työryhmä keräsi muistoja Himalansaaren Koivulasta. Mikäli huomasit tekstissä asiavirheitä, olethan yhteydessä: sanna.ryynanen(at)uef.fi / 040 355 2639. 

Lämmin kiitos Himalansaaren haastateltaville: Ritva Härkönen ja haastateltava, joka toivoi jäävänsä anonyymiksi. 

Kuvat: Saimaan Teatteri