Kiertueteatteri on aivan omanlaisensa työnteon muoto ja tapa. Vaikka lavastusratkaisut on suunniteltu kevyesti kuljetettaviksi ja nopeasti pystytettäviksi, vaatii yhden esityksen kokoaminen ja purkaminen paljon – voisi sanoa, että suorastaan valtavasti – työtä.
Jos työmäärää arvioisi tavanomaisin tehokkuuden mittarein, päätyisi helposti päätelmään, että eihän tässä ole kerta kaikkiaan mitään järkeä. Kiertävää teatteria masinoi kuitenkin aivan omanlaisensa logiikka – sellainen, joka kiteytyy esimerkiksi tällaisissa katsojapalautteissa: “Pienen kylätalon pullistellessa täyteen ahdettuna tuli sellainen fiilis, että nyt on teatteri löytänyt kansan pariin”; “Saimaan Teatteri todellakin tuo kulttuuria kaikkien saataville!”; “Esitys tuntuu kotoisalta ja leppoisalta verrattuna suuriin laitosteattereihin ja tuntuu, että on palattu lähemmäs teatterin oikeaa olemusta”.
Pieniä hetkiä joissa elimme -esitys päätyy lavalle seuraavalla tavalla ja ajalla silloin, kuin esityspäivänä on yksi esitys kuudelta illalla. Mikäli esityksiä on päivässä kaksi, tavaroiden roudaus ja rakentaminen tehdään edellisenä iltana.
Klo 8:00
Kiertueen virallisena puuronkeittäjänä toimiva Saimaan Teatterin tutkijajäsen Sanna herää ja keittää kaksi ja puoli litraa kardemummalla maustettua kaurapuuroa.
Klo 8:30–9:30
Työryhmä heräilee ja vaeltaa puurokattilan ääreen. Kesän 2025 kiertuetyöryhmän seitsenhenkinen ydinjoukko koostuu neljästä näyttelijästä, kiertueteknikosta ja tuottajasta sekä tutkija-sekatyöläisestä. Lisäksi laivalla on kapteeni ja kansihenkilö, ja laivalla käy vaihteleva määrä työryhmän vieraita. Aamiaiselle teatterin kiertuelaivana toimivan Lola3:n salin pitkän pöydän ääreen tai sään salliessa laivan takakannelle kokoontuu siis n. 9–11 henkilöä.
Klo 10:00
Kiertuetyöryhmä ryhmittäytyy laivan kannelle ja laiturille yhdessä laivan kapteenin ja kansihenkilön kanssa siirtääkseen esityksen pystytykseen tarvittavat lavasteet ja tekniikan laivan kannelta laiturille. Laivan kapteenia tarvitaan operoimaan laivan varustukseen kuuluvaa tavaranosturia, jolla laiturille siirretään keissiksi kutsuttu valo- ja äänitekniikan sisältävä painava kuljetuslaatikko. Kaikki muut tavarat siirtyvät laivan kannelta laiturille käsivoimin ketjuttaen eli kädestä käteen siirtäen siten, että jokainen kävelee välissä pienen matkan tavaraa kantaen.
N. klo 10:20
Tavarat kannetaan laiturilta paikallisten apuvoimien järjestämiin kuljetusautoihin, esimerkiksi pakettiauton ja peräkärryn yhdistelmään, ja ajetaan esityspaikkaan. Esitykseen tarvittava tavarajoukko koostuu edellä mainitun keissin lisäksi sermeistä, kehikoista ja muista lavasteista, sermien vakauttamiseen tarvittavista näyttämöpainoista, kunkin näyttelijän puvustuspusseista, kaiuttimista, valojen jalustoistoista, pimennysverhoista, tikkaista (jotka tosin tätä kirjoittaessa ovat unohtuneina Pellossalon taloon :D ), työkalulaatikosta, sähköporasta sekä noin kymmenestä muovisesta muuttolaatikosta, joissa on esimerkiksi rekvisiittaa sekä satoja metrejä sähkö-, ääni- ja valojohtoja.
Osa Saimaan Teatterin esityspaikoista, kuten Taipalsaari ja Anttola, sijaitsevat näköetäisyydellä laivalaiturista eli autoilla kuljettava matka on lyhyt ja nopea. Toisissa paikoissa, kuten Juvalla, Oravissa, Pellossalossa ja Lamposaaressa, ajomatka on pidempi. Kokonsaaressa autokyytiä ei tarvitse lainkaan, sillä talo sijaitsee parinsadan metrin päässä laivalaiturista.
N. klo 10:30 / 10:40
Tavarat kannetaan ketjuttaen kuljetusautoista sisälle taloon (ellei talon salia tarvitse ensin tyhjentää muusta tavarasta).
N. klo 10:45
Näyttämöltä kannetaan pois kaikki ylimääräinen. Talojen näyttämöille on tyypillisesti varastoitu katsomon tuolit ja penkit mutta usein myös vaihteleva määrä muuta tavaraa kuten pöytiä, jotka kaikki pitää raivata pois lavastuksen rakentamiseksi ja näyttelijöille riittävän työtilan varmistamiseksi.
N. klo 11:00
Esityksen pystytys alkaa. Näyttelijät Janna ja Paavo vastaavat lavasteiden pystytyksestä, kiertueteknikko Pietu ja näyttelijä Juho äänitekniikan asentamisesta, näyttelijä Wille ja tutkija Sanna valojen asennuksesta. Lavasteiden pystys vaatii aina monenlaista soveltamista ja sopeuttamista, sillä jokaisen esityspaikan lava on omanlaisensa – joku kapea, joku leveä, joku matala, joku korkea, joku puolet pienempi tai suurempi kuin edellinen.
Valo- ja äänitekniikan pystytys tarkoittaa kiertueteknikon työpisteen kokoamista valo- ja äänipöytineen sekä tietokoneineen, valaistuskaluston jalustojen pystyttämistä ja valospottien kiinnittämistä, sähkölähteiden etsimistä, sulakekaapin sijainnin selvittämistä sekä näyttämön- ja seinänvierustoja pitkin sijoiteltavia satoja johtometrejä.
Lavastus sekä valo- ja äänitekniikka viimeistellään teippaamalla kaikki näyttämöllä ja salissa risteilevät johdot kiinni lattiaan kompastumisvaaran eliminoimiseksi. Lisäksi sali pitää pimentää. Mikäli sälekaihtimia tai valoa eristäviä verhoja ei talossa ole omasta takaa, salin pimennys hoidetaan Saimaan Teatterin omin pimennysverhoin. Niidenkin virittely vaatii usein mielikuvitusta ja luovia ratkaisuja nippusiteineen.
N. klo 12:30
Lavasteet ja esitystekniikka alkavat olla valmiina. Katsomo rakennetaan kulloinkin käytössä olevista tuoleista ja penkeistä. Joissain paikoissa ne ovat kaikki samanlaisia, toisissa paikoissa katsomon rakentaminen tarkoittaa erikokoisten ja -mallisten istuinten kiinnostavaa tetristä.
N. klo 13
Näyttelijät tekevät lavalla “turvallisuuskävelyn”, jossa he käyvät läpi mahdolliset kompastumiskohdat ja muut vaaranpaikat. Monilla näyttämöillä tilaa on äärimmäisen vähän ja vaihdot kohtausten välillä tiivistahtisia.
Vaaranpaikkojen tunnistamisen jälkeen näyttelijät tekevät kiertueteknikon johdolla teknisen läpimenon, jossa testataan äänien ja valojen toimivuus sekä varmistetaan lavasteiden sijoittelu. Välillä pitää ratkoa esimerkiksi sitä, että pisimpien näyttelijöiden päät meinaavat kolista vanhanmallisten luukkunäyttämöiden “luukun” eli katsomoon avautuvan esiintymistilan yläreunaan.
N. klo 14:30
Tauko ennen illan esitystä. Jos ollaan kaukana laivasta, aikaa jäädään viettämään talolle, muussa tapauksessa mennään laivalle. Ruokavuorossa olevat aloittavat lounaan valmistamisen. Työryhmä syö yhdessä, ja jos ollaan laivalla, mukaan liittyy laivan henkilökunta. Jälkiruoaksi Saimaan Teatterin banderolli kiinnitetään talon seinään ja mainoskyltit sekä teatterin tienviitat kuljetetaan lähiseuduille.
Klo 16:00 / 16:30
Työryhmä palaa esitysvalmistelujen pariin. Tinni ja Sanna kokoavat lipunmyyntipöydän kukkineen ja somisteineen, näyttelijät ja teknikko tekevät viimeisiä viilauksia. Näyttelijät aloittavat laskeutumisen esitykseen. Ensimmäisiä katsojia alkaa saapua heti viiden jälkeen.
Klo 18:00
Esitys alkaa! Näyttelijöille se tarkoittaa katsomoon näkyvän näyttelijäntyön lisäksi usein ahtaissa tiloissa puikkelehtimista ja erittäin tiivistahtisia vaatteidenvaihtoja – näyttelijöitä on neljä, näytelmän rooleja yhteensä peräti 20. Esityksen tuottajallekaan näytelmän aika ei ole lepoaikaa vaan täyttä työtä: sähköposteihin vastaamista, teatterin sometilien päivittämistä ja muuta vastaavaa.
N. klo 20:15
Esitys on päättynyt ja viimeinenkin katsoja poistunut, eli esityksen purkaminen voi alkaa. Näytelmän loppuaplodeista ja iloisesti poristen poistuvien katsojien keveästä energiasta siirrytään nopeasti taas arkisempiin tunnelmiin. Purkumusiikki soi kannettavasta kaiuttimesta, jokainen ahertaa omalla tontillaan. Lavasteita puretaan, teippejä irrotetaan lattioista, tuoleja ja penkkejä pinotaan ja kannetaan näyttämön tyhjennyttyä takaisin tai kootaan siististi salin reunoille. Kaikki pitää sijoitella omille paikoilleen ja talo jättää siihen kuntoon, mitä se noin kymmenen tuntia aiemmin saapuessamme oli.
N. klo 21:30
Esitys on purettu ja tavarat kannetaan ja pakataan kuljetusautoihin.
N. klo 21:45
Saavutaan laivarantaan, jossa tavarat taas puretaan autoista ja siirretään takaisin laivan kannelle sekä paketoidaan sateenpitävään pressuun. Ruokatiimi aloittaa illallisen valmistamisen. Laivalta lähdöstä on tässä vaiheessa kulunut noin 12 tuntia.
N. klo 22:30 / 23:00
Työryhmä ja laivan henkilökunta sekä mahdolliset vieraat asettuvat yhdessä illalliselle laivan pitkän pöydän ääreen. Syömisen lomassa käydään yhdessä läpi illan esitystä ja sen mahdollisia pieniä sattumuksia. Tunnelma on yleensä väsynyt mutta vapautunut.
N. klo 23:00 / 23:30
Työryhmän työpäivä päättyy laivan erinomaisessa puusaunassa kera uimapulahduksin Saimaaseen. Sauna on pitkän päivän jälkeen tärkeä palauttava elementti, jota ilman kiertäminen tuntuisi paljon raskaammalta.
Saunan jälkeen ilta saattaa jatkua laivan yläkannella istuskelun merkeissä tai korttipelin äärellä.
N. klo 00:00 – 02:00
Työryhmä siirtyy vähitellen nukkumaan, kukin ajallaan. Vähitellen laiva hiljenee yöhön – odottamaan taas seuraavan päivän touhua.
Kiertueen kokonaisuus jaksottuu siten, että pääsääntöisesti joka toinen päivä on vapaapäivä. Täysin vapaita päiviä kolmeen ja puoleen viikkoon mahtuu kuitenkin vain muutama. Joskus säätila vaatii, että tavarat pitää siirtää talolle jo esitystä edellisenä iltana, ja kahden esityksen päivinä roudaus ja rakentaminen tehdään aina edellisenä päivänä. Kirjoitan tätä tekstiä kiertueen 15. päivänä, mihin mennessä kokonaan vapaita päiviä on ollut vain yksi.
Kiertueen arki on tiivistahtista mutta kuitenkin täynnä lempeitä pysähtymisen ja hengittämisen hetkiä, hauskoja sattumuksia, paljon yhteistä naurua. Pieniä hetkiä joissa elimme.
