Saimaan Teatterin kolmen viikon mittainen laivakiertue tarkoittaa pitkiä ja puuhakkaita työpäiviä, kuten edellisessä blogikirjoituksessa kuvattiin, mutta se on myös arkista eloa – ja juhlaa – kiertuelaivana toimivalla Lola 3 -aluksella.
Kiertuearkea luonnehtii tiiviin ja intiimin yhteisöllisyyden sekä oman yksityisen tilan etsimisen vuorottelu. Vapaahetkinä retkeillään reitin varrelle osuvissa luontokohteissa ja kokoonnutaan yhteisiin lautapelisessioihin mutta myös vetäydytään kukin omiin nurkkauksiinsa tekemään ristikoita tai uppoutumaan kirjan lukemiseen. Tuosta näkökulmasta 21-metrinen Lola3 -alus tuntuu yllättävän isolta: vaikka väkeä laivalla on paljon, halutessaan on mahdollista lähes aina löytää jokin hiljainen soppi tasapainottamaan paljoa yhdessäoloa.
Laivalla jatkuvat myös normielämän harrastukset, tilan sallimissa puitteissa. Yksi pitää yllä tuntumaa kiipeilyharrastukseensa laivan rakenteissa kiipeilemällä, toinen joogaa laivan kannella. Lisäksi laiva on työskentelytila. Tuottaja ja tutkija vetäytyvät usein tietokoneidensa ääreen puuhineen: toinen hallinnoi ennakkolippujen myyntiä, tekee tulevien esitysten markkinointia ja päivittää kiertue-elämää sosiaaliseen mediaan, toinen kirjaa ylös kiertueen tunnelmia, seuraa katsojapalautteita ja kirjoittaa blogimerkintöjä.
Työryhmän käytössä laivalla on yksi neljän hengen ja kaksi kahden hengen keulahyttiä sekä niiden vieressä sijaitseva yhden kerrosvuoteen avotila. Lisäksi on sudenpentujen luolaksi kutsuttu avoin nukkumatila laivan alakerrassa. Sinne majoittuvat yleensä kiertueen vierailijat. Työryhmä elää kolme kiertueviikkoa siten varsin tiiviistä yhteiseloa: nukkuu yhdessä, ruokailee yhdessä, saunoo yhdessä. Lisäksi kiertue-elon jakaa laivan kaksihenkinen henkilöstö, joka vaihtuu aina kolmen päivän välein, sekä satunnaiset vieraat. Enimmillään laivan pitkän ruokapöydän ääreen kokoontuu 15 ihmistä. Ruoka-astiat kulkevat kädestä käteen ja pöydän toiseen päähän huudellaan pyyntöjä: ”saisinko sinapin!”.
Yhteiset hetket laivalla rytmittyvät lounaan ja iltaruoan ympärille. Jokaiselle päivälle on jo ennen kiertueen alkua nimetty kaksi ruokavastaavaa, ja ruokalistakin on suunniteltu pääpiirteissään etukäteen. Vastuut on kirjattu jääkaapin oveen kiinnitettyihin listoihin. Näyttelijät, muusikko, tuottaja, kiertueteknikko ja tutkija muuntuvat siis kiertueen ajaksi myös suurtalouskokeiksi, jotka loihtivat pöytään toinen toistaan hienompia herkkuaterioita, jotka kruunaavat taitellut lautasliinat ja kynttilänliekkien lepatus. Ensi alkuun ruoanlaitto omia arkisia ruoanlaittotottumuksia selvästi suuremmalle joukolle vaatii totuttelua, mutta nopeasti monen litran keittokattilat alkavat taas tuntua tutuilta, ja ruokamäärien mitoittaminen alkaa onnistua. Ruoanlaittoon kuluu kuitenkin paljon enemmän aikaa kuin kotioloissa, koska pilkottavaa, silputtavaa ja viipaloitavaa on valtavasti.
Myös pyykkäys on kiertueen aikana omanlaisensa operaatio, koska pyykkiä pestään kolmen viikon aikana vain kerran, Puumalan satamassa. Pyykinpesu tarkoittaa siten valtaisaa vaatekasaa pesutupaan kuljetettavaksi ja kuivausrummun hieman kosteaksi jättämän pyykin ripottelua kuivamaan mitä erikoisempiin paikkoihin ympäri laivaa. Parin päivän ajan pyykkipäivän jälkeen laivanäkymää hallitsevatkin verhotangoista ja tuolinselkämyksiltä roikkuvat sukat ja alushousut sekä jokaiseen mahdolliseen paikkaan viritetyt pyykkinarut.
Laivaelon aivan erityinen mauste on takakannella sijaitseva puusauna, joka kiertueen aikana lämmitetään joka ilta – ja joskus myös päivällä laivan matkatessa paikasta toiseen. Jos sää on hyvä, kapteenin voi pyytää pysähtymään keskelle järvenselkää uimatauon ajaksi. Rohkeimmat kipuavat hyppäämään laivan katolta noin kuuden metrin korkeudelta. Iltasaunan välillä voi uimisen lisäksi vaikkapa kirmata Puumalan sillalle katsomaan nousevaa kuuta.
Yli kolmen viikon yhdessä työskentely yhdistettynä tiiviiseen yhdessä elämiseen tarkoittaa tavanomaista esitysproduktiota syvemmän tason tilan jakamista henkisesti ja fyysisesti. Se tarkoittaa myös erityistä rauhoittumista taiteen tekemiseen verrattuna tavanomaiseen freelancer-arkeen moninaisine rinnakkaisine työproduktioineen. Laivalle myös muodostuu omanlaisensa yhteisökupla rooleineen ja käytäntöineen. Laivakiertue onkin paitsi erityislaatuinen työskentelyolosuhde myös erityinen sosiaalinen tila, jota voisi kutsua myös jonkinlaiseksi ihmiskokeeksi.
Kiertueella rakentuva sosiaalinen tila on jotakin paljon enemmän kuin pelkkää kollegiaalista työkumppanuutta. Se on hetkeksi risteävien elämien palapeli, jonka toimivaksi kokonaisuudeksi loksahtamisen edellytys on yhteisesti kannettu vastuu paitsi laiva-arjen käytäntöjen sujumisesta myös työryhmän kokonaisvaltaisesta toimivuudesta ja hyvinvoinnista. Poikkeuksellisen tiiviin yhteiselon onnistuminen vaatii sen edellytysten pohtimista yhdessä ja erikseen sekä tietoista senkaltaisen turvallisen tilan luomista, jossa mahdolliset epäkohdat voi nostaa heti esiin, koskivat ne sitten yhteisistä siivoussopimuksista lipsumista tai oman hyvinvoinnin edellytyksiä.
Laivakiertueen sosiaalinen tila ei ole kuitenkaan vain kiertueen aikaista hetkellisyyttä vaan se asettuu Saimaan Teatterin toiminnan pidempään jatkumoon. Saimaan Teatteri on samankaltaisen arvopohjan jakavien ihmisten yhteenliittymä, joka tapaa säännöllisesti myös kiertuekauden ulkopuolella. Ryhmää yhdistää omien juurien myötä tiivis suhde Saimaan seutuun sekä rakkaus vanhoihin seurantaloihin ja niiden historiaan – halu olla mukana jatkamassa ja rakentamassa uutta seurantalohistoriaa ja kansanteatteriperinnettä.
Kaikkinensa kiertuearjen voi ajatella olevan paitsi kiertueen onnistumisen välttämätön edellytys myös taiteellinen olosuhde, joka heijastuu lavalle, näyttelijäntyön nyansseihin ja työryhmän keskinäiseen yhteyteen. Ilman tiivistä kiertue-eloa Saimaan Teatterin näytelmät näyttäisivät ja tuntuisivat kenties tyystin toisenlaisilta.
Teksti: Sanna Ryynänen
(Saimaan Teatterin tutkijajäsen, joka työskentelee kiertueella Koneen Säätiön apurahalla)
Kuvat: Sanna Ryynänen & Wilhelm Grotenfelt
